loppuvuosi -13
Jonkun verran, tai oikeastaan aika paljon, kuvia on lisäilty vähän sinne tänne, mm kuva-albumeihin, mutta vajaavaisuuksia on vielä ja yritän niitä jossain vaiheessa täydentää,
samoin kuin ajantasaistaa tietoja ja tuloksia.
Kelit ovat olleet kurjia ja kuraisia ja varsinainen harrastaminen koirien kanssa jäänyt aika vähäiselle aiempiin vuosiin verrattuna, mutta muutoin voivat hyvin kaikki kolme. Etenkin
Carda jaksaa hämmästyttää hyväkuntoisuudellaan meitä aina vaan uudelleen; se painelee menemään reipasta laukkaa vieläkin, pysyy melkein nuorempien vauhdissakin hetken aikaa ja yltää melkoisiin
hyppysuorituksiinkin. Kuulo vain alkaa jo heiketä ja välillä hankaloittaa etenkin ulkona ohjaamista. Miskakin tuossa on kuten ennenkin... Nellikin voi edelleen hyvin ja arki sen kanssa on tasaantunut, ainoastaan sen ruokailu vaatii
hiukan erikoisjärjestelyä (ja rahaa).
Surullisiin uutisiin sitten kuuluu, että M-pentueen Sepe on siirtynyt paremmille metsästysmaille. Todella ikävää, että näinkin "nuorena" (vasta 8 ja risat)
ja sen on jo toinen joukosta poistunut "ämmäläinen". Sepe oli monessakin suhteessa luotettava kumppani perheelleen ja olisin kovasti toivonut sen vielä jatkavan samaa rataa pitempäänkin.
Meillä on myös ollut
tässä yksi pikku "ylläri" kehitteillä... Ensi vuoden alussa siitä sitten lisää, jos asiat menevät putkeen loppuun saakka ;)
5.11.
Juuri ennen lokakuista metsästysreissuamme
Pohjois-Karjalan perukoille Nelli sai todella sopivasti vihdoinkin hiukan ylimääräistäkin luidensa päälle ja muutoinkin sen vointi vaikutti ihan normaalilta. Olisiko Nellin tila vihdoin vakiintunut ja voisimme uskaltaa luottaa
sen olevan tulevaisuudessakin osana perhettämme ja kaverina metsällä. Julkaisin tuonne Nellin oman sivun alaosaan nyt sitten sen sairaskertomuksen jos jotakuta kiinnostaa/jaksaa lukea... Sitä päivitellään sitten uusien tietojen
ja havaintojen mukaan.
Alkusyksyyn on kaikille koirillemme kuulunut taas melkoisesti erilaisia noutohommia niin maalla kuin vedessä, hiukan kotinurkissa kuin myös muuallakin ja välillä vähän jotain muutakin pikku hommaa
mm. pienpetoja, joissa etenkin Miska on alkanut kunnostautua Cardan lisäksi ja Cardalle tietysti noita hirvieläinhaavakoiden jäljestyksiä. Tosin hiukan vaisummin on tämä syksy sujunut aiempiin verrattuna, johtuen perheemme
muista asioista ja myös Nellin sairastaminen on vaikuttanut aktiivisuuteen.
Olimme lokakuussa jälleen metsästyslomalla Pohjois-Karjalassa. Heti ekan viikon puolessa välissä aurinkoisessa ja kauniissa kelissä alkaneen reissumme
sai melkoisen käänteen olosuhteissa, kun saimme taivaan täydeltä lunta reilu vuorokauden ja sitä kertyikin n.20-30+cm paikasta riippuen. Lapsilla olikin syysloman sijaan talviloma ja useammat lumiukotkin tälle talvelle on jo tehty
:D ja aiheuttihan se joitain muitakin ”pieniä” muutoksia ja järjestelyjä reissun päällä... Mm. löytää sieltä nurkista päivässä nastarenkaat autooni ja saada vielä vaihdettua
vanteille ja allekin, kun kaikille muillekin kanssaihmisille tuli sama kiirus ja kyseessä siis vieläpä pakettiauto ;) Mutta hyvin me lopulta kaikilta osin selvisimme tuosta äkillisestä talven tulostakin.
Cardalla oli jo
12:sta kerta PK-reissussa Lieksassa !!! ja vielä se vaan metsään innokkaasti joka päivä lähti ja parhaansa yritti. Kummasti se jaksoi syvässä hangessakin juosta ja ihan kunnon lenkkejäkin eli
ihan rapakunnossa se ei vielä olekaan... Saalis kylläkin jäi tällä reissulla saamatta (taisi olla eka kerta), mutta se ei ollut oikeastaan koiran vika; linnut olivat vaan niin tavattoman arkoina, kun ensin lehti kellastui kauniissa
tyynessä aurinkoisessa syyskelissä ja sitten yhden tuulisen päivän aikana tippui ja sen perään tulikin lunta oikein reilusti. Linnut siis lähtivät jo väh.50-100m koirien edeltä ja usein näki kuinka
ne olivat nousseet latvoihin jo monta sataa metriä edeltä ja lehahtivat karkuun hyvissä ajoin. Koirillakin meni hiukan metsästysinto aina päivän kuluessa kun ei päässyt lähellekään riistaa, ainoastaan
Nellin kanssa saimme useammankin kerran lumihangessa riekoille seisontoja (mutta niitä ei ammuttu, kun ovat nykyään siellä rauhoitettuja), ne kun päästivät suojaväreissään koirankin lähemmäs.
Sorsastuksestakaan ei siellä mökkijärvellä tänä syksynä ehtinyt tulla mitään, kun päivän vedessä kelluneet kuvat saivat päälleen paksun painavan suojalumipeitteen ja keikahtelivat
nurin ja sitten vielä jäätyivät sohjoon valkeiksi kokkareiksi keskelle yhtä valkeaa maisemaa... Piisamijahtiin sentään sai tuo miesporukka hiukan hukattua metsästysviettejään ;) Minun ja lasten oli pakko
lähteä reilun viikon kuluttua kotiin synkkään pimeään etelän syksyyn, mutta Jura jäi Miskan ja Nellin kanssa vielä toisen viikon loppuun sinne valkeuteen. Toisella viikolla Nelli mm. teki hienon työn kun oli
noukkinut talteen ja tuonut parinsadan metrin päästä kuolleen teerikanan Juralle käteen. Lintu ei ollut vielä edes jäässä eli oli ilmeisesti samalta aamulta joltain muulta metsästäjältä jäänyt
löytymättä.
14.7.
M-pentue on jo 8 vuotta :) Miten aika meneekin näin nopeasti...
Sitten "hauskoja" tulosuutisia 12 vuotiaasta Cardasta: Raahasin Cardan vielä näyttelyyn, kun tuossa nurkilla
(Hyvinkäällä) oli ja ilmatteeks tuo mummeli pääsi. Katselin sitä tuossa näyttelyn alla sillä silmällä, että lähdetäänkö ja totesin sen olevan taas oikein hyvässä kunnossa,
karva kiiltää ja pistelee reipasta ravia menemään pitkin pihaa, eikä lihaksetkaan jäykisty näin lämpimällä kelillä. Ja ihan kivasti menikin; Carda esiintyi tosi hienosti ja liikkuikin reippaasti
ja lennokkaasti jne. eli se sai vikan sertinsä ja nyt se on sitten muotovalio :) Eli toteutui meitin "mummona muotovalioksi" vitsimme. Sehän oli saanut ekan sertin 3-vuotiaana ja sitten oli näyttelyistä taukoa reilut 7v... ja toisen
sertin sai reilu vuosi sitten 11 vuotiaana ja nyt vikansa 12v ja risat ikäisenä :) Ihan oikea teräsmummo se kyllä on!
Tässä vielä Cardan arvostelu, aika hienoa tekstiä tuon ikäiselle: Powerfull & still in excellent condition. Well-sized. Correct head proportions & lines. Excellent eyes. Strong topline. Powerfull front. A littlebit upright in rear. Moves & shows well. -VET ERI, SA, ROP, SERT, FI MVA
Meillä on ollut hiukan hiljaiseloa näin koirarintamalla, sillä ikäväksemme Nellin terveyden kanssa on ollut vakavia murheita ja koko kevät on ollut epävarmaa jopa sen selviäminen hengissä. Nelli
sairastui pian fasaanitila viikonlopun jälkeen ja meni tosi nopeasti hengenvaaralliseen kuntoon ja sitä on nyt hoidettu monta kuukautta ja vihdoin kesäkuussa alkoi tulla selkeitä merkkejä toipumisesta. Onneksi nyt näyttää
valoisammalta ja pahin taitaa olla takana, vaikkakin joitakin elinikäisiä seuraksia ehti tulla. Kirjoittelen siitä jossain vaiheessa perusteellisen selostuksen vaikka tuonne Nellin oman sivun alle.
Eli olimme siis
helmikuussa tuttuun tapaan viettämässä metsästyshenkistä viikonloppua yhdessä jo tutuksi käyneellä pienellä koira- ja ihmisporukalla Kärkölässä fasaanitilalla. Jokunen
lajiin tutustuja/vierailijakin porukkaan taas sopi sujuvasti ja hyvällä fiiliksellä kaikki koiriemme kanssa touhuttiin ja iltaisin tietysti saunottiin yms.
Pettymyksiäkin alkuvuodelle jo oli meillä tullut kun
Miskaa käytettiin vielä toisenkin uroksen luona astutettavana kokeeksi, eikä asiassa päästy alkua pidemmälle, kun ei koirilla "synkannut" siinä mielessä, joten haikein ja surullisin mielin oli todettava kasvatuksemme
jatkuminen sen kautta lopullisesti tyrehtyneen.